Facebook as a space for agency: negotiations by users and non-users

The Web’s architecture sets conditions for how people communicate, interact and act online in general and on social network sites (SNSs) in particular. Users and non-users of Facebook were invited to focus groups in order to create an understanding of Facebook as a technology-afforded space for agency and to illuminate the variety of meanings given to it. The aim of this study is to identify user and non-user stances to the possibilities of action and actor roles – understood in terms of mediated agency – enabled by SNSs, particularly Facebook. The negotiation of Facebook’s nature as a space is scrutinised using concepts of connectedness and connectivity as analytical lenses

Kuvitelmia toimijuudesta koodin maisemissa

Elämme 2020-luvun taitteessa tietoteknisen koodin globaalisti järjestämissä ja toisiinsa nivomissa ympäristöissä. Mediatutkimuksen alaan kuuluvassa väitöskirjassani tutkin, kuinka ihmistoimijuutta ja mediateknologista arkea koskevat käsitykset kietoutuvat toisiinsa näissä kytköksisissä ’koodin maisemissa’. Kiinnostukseni kohdistuu tapoihin, joilla mielikuvat omasta ja muiden toimijuudesta tämän päivän maailmassa rakentuvat ja vakiintuvat, ja miten toimijuuden kuvitelmien rakentumisen prosesseissa samalla tuotetaan, uusinnetaan ja mahdollisesti haastetaan yhteiskunnallisia valtasuhteita ja -asetelmia. Tutkimukseni liikkuu kriittisen media- ja informaatioteknologian tutkimuksen, domestikaatioteorian, tieteen- ja teknologiantutkimuksen sekä kriittisen ohjelmisto- ja algoritmitutkimuksen rajapinnoilla. Tuon nämä tutkimuksen kentät yhteen hyödyntämällä kriittisen kulttuuritutkija Stuart Hallin ensimmäisen kerran vuonna 1973 esittämää ja kulttuurisessa mediatutkimuksessa sittemmin kanonisen aseman saanutta sisäänkoodaus/uloskoodaus-mallia, josta työstän päivityksen nykyisessä mediateknologisessa kontekstissa. Hallin mallia mukaillen esitän, että on tärkeää tutkia yhtäältä tapoja, joilla toimijuutta koskevia julkisia kuvitelmia yhteiskunnassa rakennetaan, ja toisaalta sitä, millaisia mielikuvia ihmisillä on omasta ja muiden toimijuudesta yhä läpikotaisemmin koodivälitteisissä arkiympäristöissä. Kuvitelmat rinnastuvat tutkimuksessani Hallin ajatukseen merkityskartastoista, joilla hän viittaa hegemonisesti rakentuneisiin merkitysten muodostelmiin ja tapoihin, joilla ne kiinnittyvät yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Nivon merkityskartastojen idean tutkimuksessani kysymykseen arjen teknologisoitumisesta ja verkottumisesta, ja asetan tämän käsitteistyksen dialogiin tieteen- ja teknologiantutkija Sheila Jasanoffin sosioteknisten kuvitelmien ja filosofi Charles Taylorin sosiaalisten kuvitelmien käsitteiden kanssa. Väitöskirja rakentuu johdannosta ja neljästä empiirisestä osatutkimuksesta, jotka on julkaistu vertaisarvioituina tutkimusartikkeleina. Osatutkimuksistani kahdessa ensimmäisessä tarkastelen, millä tavoin toimijuutta määritellään yhtäältä hallinnollispoliittisissa ja toisaalta teknologiaa mediavälitteisesti kotoistavissa puhetavoissa, joissa samalla kutsutaan ihmisiä hyväksymään näihin puhetapoihin sisältyviä käsityksiä toimijuudesta. Kaksi jälkimmäistä osatutkimusta siirtävät huomion siihen, miten ihmiset kokevat päivittäisten toimintaympäristöjensä teknologiavälitteisyyden, ja millaisia neuvotteluja he arjessaan käyvät verkottuneesta mediateknologiasta. Aineistoina osatutkimuksissa ovat Euroopan Unionin strategia-asiakirja Euroopan Digitaalistrategia (osatutkimus I), suomalaismediasta kerätty uutisaineisto Google Glass -älylaseista (osatutkimus II), ryhmäkeskusteluaineisto Facebookin käyttäjien ja ei-käyttäjien alustaa koskevista neuvotteluista (osatutkimus III) sekä haastatteluaineisto, jossa aktiiviset sosiaalisen median käyttäjät pohtivat verkottuneen mediateknologian paikkaa arjessaan suhteessa omasta mediateknologian käytöstään keräämäänsä seurantadataan (osatutkimus IV). Analyysimenetelminä olen hyödyntänyt tarinanarratologiaa ja diskurssinarratologiaa, mukailtua Hallin sisäänkoodaus/uloskoodaus-mallia sekä sovellusta filosofi-sosiologi Henri Lefebvren rytmianalyysista. Monitieteinen, -menetelmäinen ja -aineistoinen lähestymistapani valottaa eri suunnilta ihmistoimijuutta koskevien kuvitelmien mutkikkuutta ja moniulotteisuutta luoden pohjaa niiden tarkemmalle tutkimiselle jatkossa. Tulokseni osoittavat, että hallinnon, teknologiayritysten ja median tapoja puhutella ihmisiä teknologisoituneen yhteiskunnan toimijoiksi yhdistää heidän kutsumisensa rooleihin, jotka kytkeytyvät ensisijaisesti kulutukseen ja talouskasvuun. Tällöin katoavat näkyvistä sekä kysymykset teknologisen kehityksen suunnasta ja sitä ohjaavista arvovalinnoista että kysymykset mediateknologian kytkösluonteesta ja infrastrukturaalisista ehdoista. Vastaava häivyttyminen toistuu ja saa vahvistusta haastatteluihin ja ryhmäkeskusteluihin osallistuneiden puheessa omasta suhteestaan mediateknologiaan, erityisesti älylaitteisiin ja sosiaaliseen mediaan. Tiivistäen tutkimukseni valottaa, että alistuneisuuden, voimattomuuden ja tyytymisen sävyttämä toimijuuden malli jäsentää vahvasti aikamme ’koodin maisemia’ ja ihmisten suhdetta niihin, olkoonkin että prosessissa voi tunnistaa myös neuvotteluja ja ristiriitoja. Visiot nykytilannetta haastavista tai sitä radikaalisti muuttavista toiminnan mahdollisuuksista ja vaihtoehtoisista toimijuuden muodoista ovat silti varsin marginaalisia. Tältä pohjalta argumenttini on, että kuvitelmat mediateknologisesta maisemasta, jossa teknojätit myös tulevaisuudessa määrittelevät toiminnan ehdot, osallistuvat monella tapaa aktiivisesti vaikka eivät välttämättä ihmisten itsensä tiedostamasti teknologisoituneen yhteiskunnan valtarakenteiden ja -dynamiikan ylläpitämiseen. Tutkimukseni tähdentääkin tarvetta sekä etsiä keinoja tehdä näkyväksi vaihtoehtoja nykyisille toiminnan malleille että kehittää tapoja, joilla ihmisiä voitaisiin haastaa pohtimaan, millaisen teknologian kanssa he haluavat arjessaan elää.At the dawn of the 2020s, computer code organises and shapes daily life around the world in increasingly profound ways. In this media studies dissertation, I examine how understandings of human agency and the technologically mediated everyday entwine in the ‘landscapes of code’. I am interested in how imaginaries of one’s own agency and that of others are constructed and stabilised in the contemporary world. I also look at how societal power structures and arrangements are produced, reproduced, and possibly challenged in the processes of constructing imaginaries of agency. My research navigates at the intersections of critical media studies, domestication theory, and science and technology studies as well as critical software and algorithm studies. I unite these fields of research using the encoding/decoding model of the critical cultural studies scholar Stuart Hall. He presented the first version of the model in 1973, and since then it has achieved canonical status in the field of media studies. I both use and update Hall’s model in a contemporary media-technological context. In tune with Hall, I assert the importance of studying, on the one hand, how public imaginaries of agency are constructed, and, on the other hand, what imaginaries of agency ‘ordinary people’ entertain in their code-based everyday environments. I juxtapose the notion of imaginaries with Hall’s idea of ’maps of meaning’, by which he refers to the hegemonically constructed assemblages of meaning and how they are attached to societal practices. I also connect ‘maps of meaning’ to the questions pertaining to what has been called softwarization and to the increasingly networked quality of everyday life, bringing Hall’s conception into dialogue with STS scholar Sheila Jasanoff’s notion of ‘sociotechnical imaginaries’ and with philosopher Charles Taylor’s notion of ‘social imaginaries’. The dissertation comprises an introduction and four empirical case studies that have been published as peer-reviewed research articles. The first case study examines how agency is defined in administrative-political discourse while the second focuses on how (and what kind of) agency is constructed by discursively pre-domesticating a new technological artefact in the mainstream media. In both cases, people are interpellated to accept and adopt a particular form of agency. The other two case studies shift attention to how people experience the softwarization of their daily environments and to the kinds of technology-related negotiations that occur in everyday life. The data sets in the four case studies include a strategic plan, Digital Agenda for Europe, by the European Union (case study I), news items on Google Glass from Finland’s mainstream media (case study II), focus group data on Facebook user and non-user negotiations concerning the architectural power of the platform (case study III), and interviews with avid social media users on the experiential landscapes of networked daily life, using self-tracking on ICT as a prompt. The methods of analysis include story narratology and discourse narratology, an adaptation of Hall’s encoding/ decoding model, and the application of Henri Lefebvre’s rhythmanalysis. The dissertation’s multidisciplinary, multimethod, and multidata approach illuminates the diversity and complexity of imaginaries of agency, paving the way for a more profound study of associated problems in the future. My results suggest that administrations, technological corporations, and mainstream media persuade people to adopt a form of agency that promotes increased consumption and economic growth. At the same time, the direction of technological development, the values that guide it, and questions of connectivity and infrastructural conditions disappear from sight. A similar process can be observed in my focus group and interview data when people discuss their relationships to media technology and especially to smart devices and social media. To summarise, a key finding of my dissertation concerns the resigned sense of agency shared by people in the context of contemporary landscapes of code. Despite the sporadic negotiations and dissonances that surface in my data, it seems that people have grown accustomed to the notion that they have very little or no opportunity to influence the structures of their networked daily environments. The visions that could challenge or radically alter the sociotechnical forces that currently condition agency remain in the margins. Thus, I argue that the imaginaries of the mediatechnological landscape as ruled by the tech giants contribute actively, though not necessarily consciously, to consolidating the structures of power. Based on my findings, I contend that critical research should make visible alternatives to current modes of technology-related action and urgently develop ways to challenge people to creatively (re)imagine the kind of technology they want to live with

Neuvotteluja sosiaalisen median arkkitehtuurisesta vallasta Käyttäjien ja ei-käyttäjien suhtautuminen Facebookiin teknologiavälitteisenä tilana

Facebookin kaltaisten verkkoympäristöjen käytön nivoutuminen osaksi arkea herättää kysymyksen siitä, miten tekniset alustat muovaavat ihmisten toimintaa ja miten ihmiset ymmärtävät näiden alustojen vaikuttavan toiminnan mahdollisuuksiinsa. Lähestyn tätä kysymystä soveltamalla Stuart Hallin tunnettua sisäänkoodaus–uloskoodaus-mallia Facebookin käyttäjien ja ei-käyttäjien ryhmäkeskusteluiden analyysiin. Esitän Hallin mallia mukaillen, että sosiaalista mediaa tutkittaessa on syytä ottaa huomioon samanaikaisesti se, miten sivustot rakentuvat ja ensisijaistavat merkityksiä sekä miten ihmiset ymmärtävät sivustot ja niiden merkityksen toiminnalleen. Empiirisessä analyysissani hahmottelen viisi erilaista neuvotteluasemaa suhteessa Facebookiin. Nämä ovat hyväksyvä, vähättelevä, normatiivinen, tyytyvä ja torjuva. Ryhmäkeskustelijat ensisijaistivat neuvotteluissaan Facebookin tarjoamat mahdollisuudet yhteydenpitoon. Facebookin yhteyksiä ohjaavaa luonnetta ja alustan arkkitehtuurista valtaa ei pidetty oman toiminnan kannalta merkityksellisenä.  Poikkeuksen muodosti torjuva neuvotteluasema, johon asettui ei-käyttäjiä sekä käytön lopettaneita tai lopettamista harkitsevia käyttäjiä. Tutkimus antaakin viitteitä siitä, että alustojen arkistuminen ja myönteiset käyttökokemukset saavat internetin toimintaympäristöjen materiaalis-taloudelliset reunaehdot näyttäytymään merkityksettöminä, eikä niitä tunnu mielekkäältä pohtia. Tietojen keräämisen ja myymisen perustuva toimintamalli luonnollistuu eikä kaupallista mallia haastaville vaihtoehdoille nähdä tarvetta.Facebookin kaltaisten verkkoympäristöjen käytön nivoutuminen osaksi arkea herättää kysymyksen siitä, miten tekniset alustat muovaavat ihmisten toimintaa ja miten ihmiset ymmärtävät näiden alustojen vaikuttavan toiminnan mahdollisuuksiinsa. Lähestyn tätä kysymystä soveltamalla Stuart Hallin tunnettua sisäänkoodaus–uloskoodaus-mallia Facebookin käyttäjien ja ei-käyttäjien ryhmäkeskusteluiden analyysiin. Esitän Hallin mallia mukaillen, että sosiaalista mediaa tutkittaessa on syytä ottaa huomioon samanaikaisesti se, miten sivustot rakentuvat ja ensisijaistavat merkityksiä sekä miten ihmiset ymmärtävät sivustot ja niiden merkityksen toiminnalleen. Empiirisessä analyysissani hahmottelen viisi erilaista neuvotteluasemaa suhteessa Facebookiin. Nämä ovat hyväksyvä, vähättelevä, normatiivinen, tyytyvä ja torjuva. Ryhmäkeskustelijat ensisijaistivat neuvotteluissaan Facebookin tarjoamat mahdollisuudet yhteydenpitoon. Facebookin yhteyksiä ohjaavaa luonnetta ja alustan arkkitehtuurista valtaa ei pidetty oman toiminnan kannalta merkityksellisenä.  Poikkeuksen muodosti torjuva neuvotteluasema, johon asettui ei-käyttäjiä sekä käytön lopettaneita tai lopettamista harkitsevia käyttäjiä. Tutkimus antaakin viitteitä siitä, että alustojen arkistuminen ja myönteiset käyttökokemukset saavat internetin toimintaympäristöjen materiaalis-taloudelliset reunaehdot näyttäytymään merkityksettöminä, eikä niitä tunnu mielekkäältä pohtia. Tietojen keräämisen ja myymisen perustuva toimintamalli luonnollistuu eikä kaupallista mallia haastaville vaihtoehdoille nähdä tarvetta

In dialogue with related fields of inquiry: The interdisciplinarity, normativity and contextuality of audience research

This paper explores the borders of audience research with help of interviews of nine scholars who operate in related fields of inquiry. Inspired by the method of interactive interview, our dialogue with these scholars was encouraged by and serve to document the reflexivity involved in audience research in a manner unachievable by a traditional review of literature, offering a complement to CEDAR’s objective to review the field. We identify and illustrate three major constituents by which audience research organizes its borders: interdisciplinarity, normativity and contextuality. We contend that audience research needs to engage more explicitly in a discussion of its repertoire in relation to these three constituents

Methodological challenges in the transition towards online audience research

This review of the literature published between 2005 and 2014 presents an overview of the methodological environment in which audience research is transiting towards the study of online audiences. Online audience research is a mix of long-established research rationales, methodical adaptations, new venues and convergent thinking. We discuss four interconnected, and sometimes contradictory, methodological trends that characterize this current environment: 1) the expansion of online ethnography and the continued importance of contextualization, 2) the influence of big data and an emphasis on uses, 3) the reliance on mixed methods and the convergence of different rationales of research, and 4) the ambiguous nature of online data and the ethical considerations for the conduct of research. In spite of a massive research activity, there remain gaps and underprivileged areas that call for a re-prioritization of research. In the conclusion of this paper, we offer recommendations to orient future research.COMPETE: POCI-01-0145-FEDER-0075

Facebook as a space for agency: negotiations by users and non-users

Abstract The Web's architecture sets conditions for how people communicate, interact and act online in general and on social network sites (SNSs) in particular. Users and non-users of Facebook were invited to focus groups in order to create an understanding of Facebook as a technology-afforded space for agency and to illuminate the variety of meanings given to it. The aim of this study is to identify user and non-user stances to the possibilities of action and actor roles -understood in terms of mediated agency -enabled by SNSs, particularly Facebook. The negotiation of Facebook's nature as a space is scrutinised using concepts of connectedness and connectivity as analytical lenses